Maailmassamme vallitsevat luonnon lait. Sen me ihmisenä olemme  totaalisesti unohtaneet. Kun katsoo kevättä, joka juuri nyt puhkeaa, niin se tekee sen koronasta huolimatta (meinasin kirjoittaa sanan korona isolla...)

Me olemme ihmiskuntana jo ikiaikaisesti taistelleet luonnon lakeja vastaan ja miten luonto vastaa. Se yrittää kerta toisensa jälkeen osoittaa meille, että me elämme luonnon lakien alaisuudessa. Mutta tajuammeko, heräämmekö.

Tänä keväänä olemme saaneet katsella huimaa näytelmää, jossa vastakkain on elämä itse ja ihminen. Päätin uskaltaa kirjoittaa sen, mitä itse asiasta ajattelen.

Olemme ryhtyneet taistelemaan luonnon lakeja vastaan mm. lääketieteen avulla. En tarkoita sitä, etteiko lääketiede olisi tarpeellista ja elintärkeää ihmiselle, vaan tarkoitan sitä, että väkisin yritämme luonnottomasti pidentää ihmisen elinikää. Elämän lait tuottavat vain vanhuksia tappavan viruksen - pelastukseksiko?

Makautamme vanhuksiamme vaipoissa palvelutaloissa ja terveyskeskusten vuodeosastoilla. Tungemme heidän suuhunsa liemiruokaa tai ainakin muussattuna mautonta suolatonta ja rasvatonta mössöä, jota vanhus sitten tottelevaisena nielee. Pitkitämme hänen elämäänsä aamu-, päivä- ja ilta pillereillä, jotka laskevat verenpainetta, pitävät sokerit kurissa ja sydämen toiminnassa.

En luule näin tapahtuvan, vaan olen nähnyt sen omin silmin ja kokenut surullisena äitini kautta. Hän makasi elämänsä viimeiset kuusi vuotta oikealla kyljellään - odottaen. Kolme vuotta ensin kodinhoidon armoilla ja sen jälkeen vielä kolme vuotta terveyskeskuksen vuodeosastolla vaipoissa. Vielä 90-vuotiaana hänet kiidätettiin liuotukseen vuodeosastolta keskussairaalaan, kun hän sai aivoinfarktin. Tuon tärkeän pelastuksen jälkeen hän eli vielä puoleksi halvaantuneena lähes vuoden. Hänellä kyllä oli elvytyskielto voimassa, mutta sitä kai ei sitten kiireessä löytynyt.

Kun omassa elämässään voi ja pystyy päivittäin ajattelemaan, että kaikella on aikansa, niin mieli alkaa vähitellen oppia hyväksymisen taidon. On aika viipyä ja jäädä, on aika lähteä ja mennä. Kun luottaa elämän lakeihin, on aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan, elämän kuljettamana.