Muka-kivailua

31.03.2021

Muka kiva

Olen pitkään miettinyt sitä, mikä ihme joissakin ihmisissä ärsyttää minua. Mielestäni en herkästi ärsyynny mistään ja siksi joidenkin ihmisten ärsyttävyys pisti minut miettimään itseäni. Yhdessä Facebook-ryhmässä yritin hakea vertaistukea sille, että jotkut mainokset ärsyttävät niin paljon, että olisin valmis maksamaan siitä, että saisin kaikki ohjelmat ilman mainoksia. Enpä juuri tukea saanut.

Siksi sitäkin enemmän ihmettelin omaa taipumustani asialle. Olen kuitenkin peruspositiivinen optimisti. Sain äsken koulutuspyynnön, jonka valmisteluun käytin enemmän aikaa kuin ehkä olisi ollut tarpeenkaan. Vuorovaikutustaitoja puolessa tunnissa. Piti siis kiteyttää ja tiivistää, herättää ja tuoda esille vain ydin.

Syvennyin sisäisen puheen ja ulkoisen käyttäytymisen tuottamaan ristiriitaan. Kun sisäinen puhe ja ulkoinen käytös ovat keskenään ristiriidassa, niin vuorovaikutuskumppanille tulee outo olo. Sanattoman viestinnän kautta tuo sisäinen puhe paljastaa, että nyt et ole tosissasi, ajattelet jotain ihan muuta kuin sanot. Kun ristiriita on olemassa, me kuuntelemme sanatonta viestiä. Silloin on aivan sama, mitä puhut, jos ajattelusi kertoo toista. Alitajuntamme keskustelevat keskenään tietämättämme.

Löysin lopulta selityksen sille, miksi en parhaalla tahdollanikaan voi pitää joistakin ihmisistä. Olen äärettömän herkkä, jonka takia olen kärsinyt koko ikäni siitä, että ikään kuin näen ihmisten läpi. Se on välillä jopa surullista. Tiedän myös sen, että minusta näkee, milloin näen sanojen taakse. Vetäydyn, hiljenen ja jään mietteisiini. Ehkä jopa petyn.

Kun mietin nyt mainoksia, joita inhoan, niin totta vieköön, niissähän on juuri kysymys samasta asiasta eli teeskentelystä. Samasta syystä en voi sietää tiettyjä sketsiohjelmiakaan. Ylipelleily ei vaan uppoa minuun, aito huumori sitäkin enemmän.

Eräällä työpaikalla, jossa on paljon nuoria asiakaspalvelijoita, käytetään tietyistä asiakkaista termiä "Muka kiva". Muka-kivailua harrastavat asiakkaat juttelevat jotakin puolihölmöä asioidessaan vain ollakseen mukavia. Siinä ei nuorten auta kuin hymyillä kauniisti tai yrittää heittää takaisin joku "Muka-kiva-vastaus". Hekin aistivat sen, että jostakin muusta kuin aitoudesta on kyse.

Kun ihmisen sisäinen puhe on puhdas ja myönteinen, käyttäytyminenkin on luonnollista ja helppoa. Ei tarvitse muka-kivailla. Mielen lempipuuhaa on arvostella, vertailla ja tuomita, jopa syyllistää tai syyllistyä. Kun emme päästä mieltämme lempipuuhiinsa, niin vuorovaikutus on vilpitöntä ja avointa. Voi vaikka opetella ajattelemaan kaikesta ja kaikista myönteisesti. Pitäen mottona: Asioilla on tapana järjestyä tai On nähtävä asiat sellaisenaan, muuta ne eivät ole.

Aivan uskomattoman uuden kokemuksen voi saada pelkästään sillä, että etsii jokaisesta kohtaamastaan ihmisestä jotain hyvää. Kaunis paita, hieno takki, upea tukka, kivat kengät, hauska murre... mutta sitä ei kannatakaan sanoa toiselle ääneen. Kun keskittyy itse sisäisessä puheessaan tuohon myönteiseen asiaan, niin samalla tietämättään luo positiivisen ilmapiirin.

Omaa mieltään kannattaa hallita, niin ettei mieli hallitse meitä.


Kuvan lähde: Pixabay



Kuinkas kävikään..