Sumua...

17.08.2020


Heräsin tänään aamukuudelta. Kun katsoin maisemaa parvekkeeltani, niin melkein pystyin koskettamaan sumua. Se leijui peittäen sisäänsä kaiken. Henkeäsalpaavan kaunista. Olen aina rakastanut sumua. Aina.                                     

Tänään sain ehkä selityksen sille miksi. Kun istuin aamukahvilla ja kirjoitin aamusivuja", nostin katseeni ja yhtäkkiä kuin jokin suuri käsi olisi pyyhkinyt sumun pois ja aurinko valtasi koko maiseman. Mystisen kaunista. Nyt kun aurinko paistaa, on lähes mahdotonta kuvitella äskeistä sumua.

Joskus vuosia sitten ajoin pitkää työmatkaa Turusta Helsinkiin ja vaikka varhaisen syksyn sumuiset aamut olivatkin haastellisia ajaa, niin silti niitä rakastin. Mitään en nähnyt, kun sulkelsin sumuun.

Ehkä minulle sumu on symbolinen ajatus elämästä, josta ei koskaan tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Siksi sumu voisi olla pelottavakin, mutta jostain syystä minä vain rakastan sitä. Rakastan näitä loppukesän aamuja sumuineen.

Voin kuvitella, että nyt, kun elämme korona-aikaa, niin elämme kuin sumussa. Minua, joka olen luonnoltani "lähtijä ja kulkija", painaa eniten se, etten voi lähteä. En edes tiedä lähtisinkö juuri nyt minnekään, mutta jo ajatus siitä, etten voi, ahdistaa.

Ei auta kuin luottaa siihen, että tämä aika on kuin sumu, kohta se hälvenee.


ps. " aamusivujen kirjoittaminen on sitä, että ennen kuin mihinkään ryhtyy, kirjoittaa ylös ajatuksen virtaa - sanovat sen kasvattavan luovuutta (-:

Kuvan lähde: Pixapay/stux




Kuinkas kävikään..

Otsikkosi Menee Tähän

Kirjoita alaotsikko tähän

Tässä tekstisi alkaa. Voit klikata tästä ja alkaa kirjoittamaan. Sed ut perspiciatis unde omnis iste natus error sit voluptatem accusantium doloremque laudantium totam rem aperiam eaque ipsa quae ab illo inventore veritatis et quasi.

Ea commodi consequatur quis autem vel eum iure reprehenderit qui in ea voluptate velit esse quam nihil molestiae consequatur vel illum qui dolorem eum fugiat quo voluptas nulla.