Juuri nyt sataa kaatamalla. Joku on sanonut, että sade masentaa, mutta tutkimukset ovat osoittaneet, ettei sadepisarassa ole ainuttakaan masennusmolekyyliä. Sade ei siis voi masentaa, vaan se minkä merkityksen annamme sille, miten siihen suhtaudumme.

Aivojemme hermosoluihin vaikuttavat neurotransmitterit tuottavat välittäjäaineita, kemikaaleja, neuropeptidejä ja hormooneja, jotka mm. kiihottavat hermosoluja toimimaan tai rauhoittavat niitä. Ne syntyvät hypotalamuksessa ja immuunijärjestelmässämme. Sieltä ne kulkeutuvat verenkierron mukana aivolisäkkeen läpi kehon rauhasiin viesteinä. Nuo neuropeptidit ja hormoonit ovat kemikaaleja, jotka säätelevät tunteitamme. Yksinkertaisen monimutkaista.

Kun ajattelemme tiettyjä ajatuksia, aivomme tuottavat tiettyjä kemikaaleja, jotka vievät viestiä keholle. Kehomme alkaa tuntea ajatusten mukaisesti. Kun tunnemme, alamme ajatella tuntemusten mukaisesti. Olemassa olon tila syntyy. Näin siis luomme oman todellisuutemme, ajattelemalla, tuntemalla ja jälleen ajattelemalla. Olemme olemassa olon kehässä, jonka itse luomme ajattelemalla. Kannattaa siis ajatella mitä ja miten ajatella (-: